Opetusmetodini
Oma opetusfilosofiani
Omaan opetusfilosofiaani liittyy teoreettista opiskelua, maalaisjärkeä, havainnointia toisten opettajien työstä ja kokemusta. Koulutuksistani saamaani oppia käytän, mutta valikoiden.
Ajatus opettajakeskeisestä opettamisesta ei sovi minulle. Pidän tärkeimpänä opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta, sillä sitä taitoa tarvitsemme niin aikuiset kuin lapsetkin jatkuvasti elämässämme.
Lasteni kasvattajana ja tanssinohjaajana olen soveltanut konstruktivistista oppimiskäsitystä. Tanssin opetuksessa jatkuvilla viikoittaisilla tunneilla uutta tietoa ja taitoa opitaan aiemmin opittua käyttämällä. Esim. seuratansseissa parin kanssa tanssimisen vienti- ja seuraamistekniikan oppiminen kerrataan joka kerta ja lajikohtaista tanssiasentoa harjoitellessa palaamme aina aiemmin opittuun. Oppilaslähtöisesti opetan oppilaani itse oivaltamaan esim. kuinka kuviohumpassa mies saa naisen pois solmu otteesta.
Tietoisuus eri oppimistyyleistä sekä ihmistuntemus ja elämänkokemus auttavat opettajaa työssään oman opetusfilosofian luomisessa. Oman oppimistyylini on enemmän visuaalinen ja kinesteettinen kuin auditiivinen, sen tiedostaminen auttaa minua työssäni ymmärtämään oppilaitteni oppimisprosessia.
Opettajan opetustyylistä ja käytöksestä heijastuu hänen luonteensa, ulkoinen olemus, ajatukset ja taustat. Siksi meidän opetustyötä tekevien on syytä olla tietoinen omista henkilökohtaisista tavoistamme, asenteestamme ja käytöksestämme. Opettajalla tulee itsellään olla halu ja innostus opetettavaan asiaan!
Mielestäni ihminen ei ole koskaan valmis, en minäkään tässä työssä. Ainoa este uuden oppimiseen on se, että luulee jo tietävänsä ja osaavansa kaiken. Tämän pidän mielessäni, otan ja anna palautetta, nöyränä otan kaiken palautteen rakentavana vastaan. Oppilailleni annan palautteen ns. hampurilaismuodossa; ensin hyvää, sitten korjattavaa ja vielä päälle hyvää sanottavaa.
Hyvä opettaja omaa esiintymistaitoa ja -varmuutta, vuorovaikutustaitoa ja järjestelytaitoa, tietoa opetettavasta asiasta, tavoitteiden asettamistaidoista ja siitä kuinka niissä edetään. Palautteiden antamista ja saamista pidettiin tärkeänä, samoin opettajan etiikkaa. Seuratanssissa opettajalta vaaditaan ryhmittelytaitoa, varsinkin jos ryhmä on suuri. Tanssitunneilla vaihdamme paria jotta jokainen oppisi hyväksi viejäksi/seuraajaksi. Parin vaihto on hyvää sosiaalista vuorovaikutusta.
Mielestäni tanssitekniikkaa olisi opetettava seuratanssissa jo alkeista alkaen. Seuratanssissa tanssitekniikkaan kuuluu tanssiasento, liikeradat, jousto, perusaskeleet, askeltekniikka, liikenopeus. Taitava suoritus on taloudellinen energiankäytön suhteen, ajoitukseltaan tarkka ja tuntuu helpolta. Olen omassa oppimisessa jo huomannut että väärän oppimistavan korjaaminen on vaikeampaa kuin alusta asti uuden oppiminen. Tekniikan oppimien ei tarvitse kuitenkaan olla ikävää. Mielestäni motivaation herättäminen on ohjaajan ja opettajan tärkeimpiä tehtäviä. Me voimme motivoida jopa tavallisen jokamies-tanssijan huomaamaan että seuratanssissa oikean tanssitekniikan avulla voimme säästää kehoamme ja tanssia energiaa säästävästi ja nautiskellen.
